Bongasin noin 13 vuotta sitten erään purkutalon pihalla vanhan ammeen, jonka sain luvalla viedä pois. Ajattelin, että tuostahan saisi oivan divaanin. Mutta kuinkas kävikään...
Amme päätyi vanhempieni pihalle risujen säilytyspaikaksi ja siinä se on jököttänyt yli kymmenen vuotta äidin aina välillä tiedustellessa, jotta mihinkäs tuo olikaan menossa?
Vanhempieni lomaillessa mökillä päätin yllättää heidät ja roudasin ammeen kotipihallemme putsattavaksi. Suunnatessani pesupuuhiin tiskiharjan ja vesiletkun kanssa, totesi mies: "onnea vaan, taitaa sulla mennä tossa koko ilta."
Vartin kuluttua tilanne näytti jo kuitenkin aika paljon valoisammalta. Seuraavaksi oli aika suunnata metallipajalle, jossa ammeeseen muotoiltiin uusi muoto ja hävinneiden jalkojen tilalle tehtiin uudet.
Maalauksen ja omalla verstaallani käynnin jälkeen ammeesta muotoutui melkoinen kaunotar.
Koko on just passeli tällaselle lyhyehkölle mimmille, rattoisasti kului kesälomapäivät tuossa makoillen ja kirjaa lukien.
Nyt ei voi muuta sanoa kuin Wau! Aivan mahtava!
VastaaPoistaKiitos kiitos Enne! Ja kiva kun olet tänne löytänyt, en ihan itekseni täällä höpise ;) Amme on ollut menestys, siinä on niiiiin mukava kölliä.
VastaaPoistaEi vitsit, yllätyin täysin kun näin mitä olit saanut ammeesta aikaan! Näytän kuvaa miehelleni, kun meidänkin talon pihassa makaa samanlainen amme tyhjän panttina.
VastaaPoista